Viimeisen parin viikon aikana olen törmännyt useisiin
imettämistä koskeviin uutisiin. Otsikot ovat kirkuneet kuinka ”Suomalaiset
imettävät liian vähän” ja kuinka ”Imetys päättyy usein pettymykseen”.
Onko imettäminen aina ollut naisille näin vaikeaa?
Vai kiinnitänkö asiaan vain erityistä huomiota, koska se on itselle
ajankohtainen?
Niin tai näin, imettäminen herättää intohimoja.
Jokaisella äidillä (ja kaikilla muillakin) on siihen mielipiteensä.
Suhde oman lapsen rintaruokkimiseen on monelle
suomalaisäidille yksi suuri monimutkainen uskomusten, paineiden ja olettamusten
vyyhti. Imettäminen tulee iholle. Se on henkilökohtaista äitiyden ydintä.
Miksi siis vouhkata? Imettäminenhän pitäisi olla
naisille luonnollista, helpompaa kuin mikään, koska niin on tehty aina. Emme
muuten olisi tässä.
Imettäminen on arka ja keskustelua herättävä aihe
monesta syystä.
Ensinnäkin äitiys on monelle naiselle suorittamista,
vaikka hyvälle äitiydelle ei ole mittaristoa. Paitsi että on. Imetys. Moni
ynnää yhteen, että hyvä äiti imettää pitkään, huono ei, vaikka ymmärtää, että
niillä asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään.
Suorittava äiti ottaa imetyksestä paineita, jolloin
se hankaloituu entisestään. Jos imetys ei jostain syystä onnistu,
syyllistetään. Se taas ei auta mitään.
Toiseksi imettäminen herättää tunteita, koska jokaisella
äidillä on siitä kokemusta. Jokainen uskoo olevansa asiantuntija. Joidenkin
mielestä imettämiseen ei saanut synnytyssairaalassa tarpeeksi tukea. Toiset
puhuvat imetysmafiasta, joka alkaa tuputtaa ainoaa oikeaa vaihtoehtoaan jo
ennen kuin lapsi on maailmassa.
Äitien suhtautuminen omaan kehoonsa vaihtelee. Ja
siitähän imettämisessä on kysymys. Omasta yksityisestä rinnasta tulee jotain
julkista. Vauvan ravintoa. Muutos voi olla hämmentävä. Yht`äkkiä puolitututkin alkavat
kysellä tissimaidostasi ja nänniesi kestävyydestä. Yht`äkkiä sinun pitäisi olla
valmis paljastamaan rintasi kauppakeskusten lastenhoitohuoneissa.
Kun toisille imettäminen edes puolijulkisesti on
kauhistus, toiset tekevät sitä missä vain. Näin kesällä Linnanmäellä äidin,
joka imetti kävellessään. Keskellä väenpaljautta tämä nainen oli rinta paljaana
vauva tississä roikkuen.
Imettäminen on meille hankala pala, koska meillä on
vaihtoehto. Kaupasta kuka vain voi ostaa korviketta. Epäilenpä että
kehitysmaissa imetys ei ole tällainen ongelma kuin meillä. Siellä ei ole
vaihtoehtoja. Lapset ovat rintaruokinnassa pitkään, jopa 7-vuotiaksi.
Imettäminen on länsimaiselle nykynaisille hankala
asia, koska tissit. Tuoreen tutkimuksen mukaan vain 40 prosenttia
brittiäideistä imettää. Osa äideistä kieltäytyy ”nolosta ja moraalittomasta”
imettämisestä, koska naisen rinnat on vahvasti seksualisoitu. Siis brittiäidit
uskovat, että rinnat ovat olemassa enemmin miehiä kuin lapsia varten.
Toivottavasti Suomessa kukaan ei elä tuossa uskossa.
Imettäminen on jokaisen oma asia. Uskon, että
jokainen äiti tietää parhaiten mikä sopii heidän perheen tilanteeseen. Kaikki
eivät halua tai pysty haluamisesta huolimatta imettämään. Sellaisiakin
valintoja pitää kunnioittaa.
Meillä imettäminen on sujunut alusta asti hyvin.
Maitoa on riittänyt ja se on kelvannut omppuposkiselle neidille.
Olen elänyt imettämisen kanssa päivän kerrallaan,
sillä uskon äidinmaidon olevan parasta ravintoa pienelle. Lapsi on nyt
seitsemän kuukautta ja sai eilen illalla ensimmäistä kertaa kaupasta kannettua
maitoa, vieroitusvalmistetta. Aion nimittäin pian käydä pian ulkona - ihan
yksin rintojeni kanssa. Lienee jo hyvä aika oppia, että pullo ja isi on illalla
aivan yhtä hyvä vaihtoehto kuin tissi ja äiti.
