Yle
julkaisi tänään suuren arvotutkimuksen. Sen nettisivuilla pystyy testaamaan
omia arvojaan ja vertaamaan tuloksia muiden suomalaisten tuloksiin.
Jo pitemmän
aikaa on ollut aistittavissa, että arvokeskustelu nousee pinnalle politikassa
ja laajemmin koko yhteiskunnassa. Viime eduskuntavaaleissa arvoista puhuttiin
enemmän kuin ehkä koskaan. Presidentti Sauli Niinistöä korostetaan ”arvojohtajana”
– muuta valtaahan presidentillä ei enää ole.
Yle
otsikoi ”vertaa itseäsi arvokoneessa muuhun Suomeen”. En ihan ymmärrä. Miksi minun
pitäisi asettaa omat arvoni johonkin suhteeseen muiden arvoihin nähden? Ovatko
toisten arvot arvokkaampia kuin toisten? Onko laaja arvokeskustelu paikallaan?
Arvot
ohjaavat ihmisten toimintaa. Siksi niillä on merkitystä. Ihannetilanteessa
arvot ovat jotain, jotka vaikuttavat ihmisen valintoihin ja tekoihin
myönteisellä tavalla. Jos yksilö on punninnut omat arvonsa eli sen mitä pitää
tärkeänä ja toimii sen mukaan, saavuttaa elämänhallinnan ja onnellisuuden. Arvot
näyttävät polun.
Yhteiskunnan
toimivuuden kannalta on ihanteellista, jos on joukko yleisesti hyväksyttäjä
arvoja, joiden pohjalta yhteistä järjestelmää kehitetään. Aiemmin suomalaiset
jakoivat esimerkiksi ahkeruuden, tai laajemminkin kristilliset, arvot. Näin
ei enää ole. Suomessa ei ole enää yhteisiä arvoja.
Arvot jakavat
meitä enemmän kuin koskaan. Sen vuoksi poliittinen päätöksenteko on aina vain
haastavampaa.
Samalla kun
arvot jakavat kansaa, ne ovat ihmisille yhä tärkeämpiä. Moni äänestää
arvokysymysten perusteella. Nuorelle kassaneidille oleellisempi äänestyskriteeri on
ehdokkaan suhtautuminen homoliittoihin kuin se, että ehdokas edustaa
vasemmistolaista puoluetta.
Vanhat
puolueet ovat arvokeskustelun edessä ymmällään. Syy on selvä: arvokysymykset
jakavat myös puolueet. Keskustaan mahtuu niin umpikonservatiivi änkyrä ukko
kuin korkokengissä liihotteleva liberaali biseksuaali. Arvokysymykset on eduskunnassa
määritetty perinteisesti omantunnon kysymyksiksi, joissa jokainen saa painaa mitä nappia haluaa.
Arvokeskustelusta
hyötyvät eniten poliittiset ääripäät ja uudemmat puolueet – vihreät ja
perussuomalaiset. Niitä äänestämällä tietää (ainakin suunnilleen) mitä mieltä
ehdokas on ruotsin kielen asemasta, maahanmuutosta tai homoliitoista.
Keskustalle, kokoomukselle ja SDP:lle tilanne on kinkkinen. Arvot vaihtelevat.
Äänestäjät ovat syystäkin hämillään.
Arvokeskustelulle
on paikkansa, mutta siinä on myös vaaransa. Lopulta kun arvot ovat jokaisen oma
asia. Ihmisten luokittelu arvojen perusteella on yksioikoista. Olen liberaali,
mutta joissakin asioissa hyvin konservatiivi. Siksi en haluaisi mitään viittaa
itselleni.
Arvokeskustelu
menee helposti hedelmättömäksi jankkaamiseksi. Jos mielipiteet perustuvat vain
ja ainoastaan arvoihin, perustelut jäävät ontoiksi. Syntyy kehäpäätelmiä ja
loputonta huonoa keskustelua.
Arvoristiriitoja
on hankala ratkaista, koska loppujen lopuksi arvot ovat makuasioita.
PS. Ylen
mukaan olen leijona. Niin että räyh vaan!
Leijona asuu
keskikokoisessa kunnassa ja on usein nainen. Hän on laillisuuden vankka
kannattaja: lakia ei sovi rikkoa, vaikka se olisi ristiriidassa oman moraalin
kanssa. Hän ei ottaisi Suomeen lisää pakolaisia. Sen sijaan sosiaalituet
johtavat leijonan mielestä siihen, että ihmiset eivät ota vastuuta itsestään.
Leijona vapauttaisi susijahtia nykyisestä ja on sitä mieltä, että joillain
ryhmillä on taipumusta rikollisuuteen enemmän kuin toisilla. Ilmastonmuutoksen
eteen leijona olisi valmis tinkimään energiankulutuksesta.
