Arvot – vain makuasioita

Yle julkaisi tänään suuren arvotutkimuksen. Sen nettisivuilla pystyy testaamaan omia arvojaan ja vertaamaan tuloksia muiden suomalaisten tuloksiin. 

 

Jo pitemmän aikaa on ollut aistittavissa, että arvokeskustelu nousee pinnalle politikassa ja laajemmin koko yhteiskunnassa. Viime eduskuntavaaleissa arvoista puhuttiin enemmän kuin ehkä koskaan. Presidentti Sauli Niinistöä korostetaan ”arvojohtajana” – muuta valtaahan presidentillä ei enää ole.

Yle otsikoi ”vertaa itseäsi arvokoneessa muuhun Suomeen”. En ihan ymmärrä. Miksi minun pitäisi asettaa omat arvoni johonkin suhteeseen muiden arvoihin nähden? Ovatko toisten arvot arvokkaampia kuin toisten? Onko laaja arvokeskustelu paikallaan?

Arvot ohjaavat ihmisten toimintaa. Siksi niillä on merkitystä. Ihannetilanteessa arvot ovat jotain, jotka vaikuttavat ihmisen valintoihin ja tekoihin myönteisellä tavalla. Jos yksilö on punninnut omat arvonsa eli sen mitä pitää tärkeänä ja toimii sen mukaan, saavuttaa elämänhallinnan ja onnellisuuden. Arvot näyttävät polun.

Yhteiskunnan toimivuuden kannalta on ihanteellista, jos on joukko yleisesti hyväksyttäjä arvoja, joiden pohjalta yhteistä järjestelmää kehitetään. Aiemmin suomalaiset jakoivat esimerkiksi ahkeruuden, tai laajemminkin kristilliset, arvot. Näin ei enää ole. Suomessa ei ole enää yhteisiä arvoja.

Arvot jakavat meitä enemmän kuin koskaan. Sen vuoksi poliittinen päätöksenteko on aina vain haastavampaa.

Samalla kun arvot jakavat kansaa, ne ovat ihmisille yhä tärkeämpiä. Moni äänestää arvokysymysten perusteella. Nuorelle kassaneidille oleellisempi äänestyskriteeri on ehdokkaan suhtautuminen homoliittoihin kuin se, että ehdokas edustaa vasemmistolaista puoluetta.

Vanhat puolueet ovat arvokeskustelun edessä ymmällään. Syy on selvä: arvokysymykset jakavat myös puolueet. Keskustaan mahtuu niin umpikonservatiivi änkyrä ukko kuin korkokengissä liihotteleva liberaali biseksuaali. Arvokysymykset on eduskunnassa määritetty perinteisesti omantunnon kysymyksiksi, joissa jokainen saa painaa mitä nappia haluaa.

Arvokeskustelusta hyötyvät eniten poliittiset ääripäät ja uudemmat puolueet – vihreät ja perussuomalaiset. Niitä äänestämällä tietää (ainakin suunnilleen) mitä mieltä ehdokas on ruotsin kielen asemasta, maahanmuutosta tai homoliitoista. Keskustalle, kokoomukselle ja SDP:lle tilanne on kinkkinen. Arvot vaihtelevat. Äänestäjät ovat syystäkin hämillään.

Arvokeskustelulle on paikkansa, mutta siinä on myös vaaransa. Lopulta kun arvot ovat jokaisen oma asia. Ihmisten luokittelu arvojen perusteella on yksioikoista. Olen liberaali, mutta joissakin asioissa hyvin konservatiivi. Siksi en haluaisi mitään viittaa itselleni.

Arvokeskustelu menee helposti hedelmättömäksi jankkaamiseksi. Jos mielipiteet perustuvat vain ja ainoastaan arvoihin, perustelut jäävät ontoiksi. Syntyy kehäpäätelmiä ja loputonta huonoa keskustelua.

Arvoristiriitoja on hankala ratkaista, koska loppujen lopuksi arvot ovat makuasioita.

PS. Ylen mukaan olen leijona. Niin että räyh vaan!

Leijona asuu keskikokoisessa kunnassa ja on usein nainen. Hän on laillisuuden vankka kannattaja: lakia ei sovi rikkoa, vaikka se olisi ristiriidassa oman moraalin kanssa. Hän ei ottaisi Suomeen lisää pakolaisia. Sen sijaan sosiaalituet johtavat leijonan mielestä siihen, että ihmiset eivät ota vastuuta itsestään. Leijona vapauttaisi susijahtia nykyisestä ja on sitä mieltä, että joillain ryhmillä on taipumusta rikollisuuteen enemmän kuin toisilla. Ilmastonmuutoksen eteen leijona olisi valmis tinkimään energiankulutuksesta.