Lapsen saamisen ympärille on kehittynyt toinen toistaan
omituisempia uskomuksia. Lisääntyminen on niin iso juttu, että moni heittää hormonipäissään
rationaalisuuden romukoppaan. Moni
ihan järkeväkin ihminen tuntuu ottavan myytit tosissaan.
Uskomuksia on syntynyt muun muassa lapsen sukupuolen ympärille.
Sukupuoli kun kiinnostaa kaikkia. Itse asiassa sukupuoli herättää muissa ihmisissä enemmän
mielenkiintoa kuin meissä tulevissa vanhemmissa. Moni haluaa arvailla sukupuolta, koska emme tiedä saammeko tytön vai pojan. Varmimmat yksilöt ovat kertoneet pilttimme haaravälin
sisällön vain vilkaisemalla minua. ”Selvä tyttömaha”, on ollut diagnoosi.
Tyttömaha on leveä, poikamaha pysty. Se on vanhan kansan viisautta se, minulle
on kerrottu. Poikalapsen kuorma on raskaampi, ja maha on siksi alempana.
Just joo. Taidan olla ilonpilaaja, mutta eiköhän mahan
muotoon vaikuta sukupuolta enemmän aivan muut tekijät, kuten vaikkapa äidin
ruumiinrakenne.
Vanha kansa tiesi paljon muutakin. Raskaudessa on erilaisia
oireita riippuen vauvan sukupuolesta. Tyttömerkkejä ovat muun muassa makeanhimo,
napaan päättyvä viiva vatsassa, paha pahoinvointi, käsien pehmeys, kiukkuisuus ja
se, että rinnat kasvavat jo heti odotuksen alussa. Vauva myös potkii hillitysti
ja hänen sydämen syke on korkea, yli 140. Poikaoireet ovat luonnollisestikin päinvastaiset.
Lista on lähes loputon. Sukupuolen voi ennustaa pätevästi
jopa säärikarvoituksesta! Jos säärikarvojen kasvu kiihtyy, odottaa poikaa. Jos
karvat kasvavat normaalisti, tulee tyttö.
Kuinka pätevää! Jos uskomuksia on uskominen, meille tulee
hybridi. Oireita kun on molemmista sukupuolista.
Toinen suuri uskomusten mytty on synnytyksen käynnistyminen.
Kansa tietää, miten se tapahtuu, vaikka tiede ei pysty selittämään asiaa. Nyt
kun laskettuun aikaan on enää muutama yö, olen kuullut monenlaisia neuvoja.
Perinteisesti ehdotetaan kolmen s:n konstia: siivousta, saunaa ja seksiä. Kannattaa
myös istua risti-istunnassa, syödä itsensä ähkyyn ja rampata portaita edes
taas.
Osa neuvoista on hyvinkin konkreettisia. Synnytys
käynnistyy, kun silittää seitsemän tyynyliinaa. Silittäessä on jotenkin juuri oikealla
tavalla kyyryssä, jotta synnytys voi alkaa.
Uskomukset jatkavat elämistään, koska ne ovat välillä
oikeassa. Totta kai ovat, tilastollisestihan olisi aivan mahdotonta, etteivät
olisi. En edes halua ajatella, kuinka monta ”mitä minä sanoin” -huikkausta kuulen,
jos vauvamme on tyttö niin kuin mahan muoto antaa olettaa.
Myyttejä voi myös luoda uusia. Mitä todennäköisimmin teen jotain h-hetken
koittaessa, joten voin ajatella, että juuri tekemäni asia käynnisti synnytyksen. Jos supistukset esimerkiksi alkavat pian tämän postauksen jälkeen, voin kertoa eteenpäin kirjoittamisen käynnistävän synnytyksen. Kirjoittamalla
kun ajatukset saa pois tulevasta koitoksesta, mikä rentouttaa, mikä taas auttaa
kohtua tekemään tehtävänsä eli supistelemaan. Pätevää – ja ainakin vähintään yhtä
loogista kuin seitsemän tyynyliinan silittäminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti