Kun tisseistä tulee julkiset

Viimeisen parin viikon aikana olen törmännyt useisiin imettämistä koskeviin uutisiin. Otsikot ovat kirkuneet kuinka ”Suomalaiset imettävät liian vähän” ja kuinka ”Imetys päättyy usein pettymykseen”.

 

Onko imettäminen aina ollut naisille näin vaikeaa? Vai kiinnitänkö asiaan vain erityistä huomiota, koska se on itselle ajankohtainen?

Niin tai näin, imettäminen herättää intohimoja. Jokaisella äidillä (ja kaikilla muillakin) on siihen mielipiteensä. 

Suhde oman lapsen rintaruokkimiseen on monelle suomalaisäidille yksi suuri monimutkainen uskomusten, paineiden ja olettamusten vyyhti. Imettäminen tulee iholle. Se on henkilökohtaista äitiyden ydintä.

 

Miksi siis vouhkata? Imettäminenhän pitäisi olla naisille luonnollista, helpompaa kuin mikään, koska niin on tehty aina. Emme muuten olisi tässä.

Imettäminen on arka ja keskustelua herättävä aihe monesta syystä.

Ensinnäkin äitiys on monelle naiselle suorittamista, vaikka hyvälle äitiydelle ei ole mittaristoa. Paitsi että on. Imetys. Moni ynnää yhteen, että hyvä äiti imettää pitkään, huono ei, vaikka ymmärtää, että niillä asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään.

Suorittava äiti ottaa imetyksestä paineita, jolloin se hankaloituu entisestään. Jos imetys ei jostain syystä onnistu, syyllistetään. Se taas ei auta mitään.

Toiseksi imettäminen herättää tunteita, koska jokaisella äidillä on siitä kokemusta. Jokainen uskoo olevansa asiantuntija. Joidenkin mielestä imettämiseen ei saanut synnytyssairaalassa tarpeeksi tukea. Toiset puhuvat imetysmafiasta, joka alkaa tuputtaa ainoaa oikeaa vaihtoehtoaan jo ennen kuin lapsi on maailmassa.

Äitien suhtautuminen omaan kehoonsa vaihtelee. Ja siitähän imettämisessä on kysymys. Omasta yksityisestä rinnasta tulee jotain julkista. Vauvan ravintoa. Muutos voi olla hämmentävä. Yht`äkkiä puolitututkin alkavat kysellä tissimaidostasi ja nänniesi kestävyydestä. Yht`äkkiä sinun pitäisi olla valmis paljastamaan rintasi kauppakeskusten lastenhoitohuoneissa.

Kun toisille imettäminen edes puolijulkisesti on kauhistus, toiset tekevät sitä missä vain. Näin kesällä Linnanmäellä äidin, joka imetti kävellessään. Keskellä väenpaljautta tämä nainen oli rinta paljaana vauva tississä roikkuen.

Imettäminen on meille hankala pala, koska meillä on vaihtoehto. Kaupasta kuka vain voi ostaa korviketta. Epäilenpä että kehitysmaissa imetys ei ole tällainen ongelma kuin meillä. Siellä ei ole vaihtoehtoja. Lapset ovat rintaruokinnassa pitkään, jopa 7-vuotiaksi.

Imettäminen on länsimaiselle nykynaisille hankala asia, koska tissit. Tuoreen tutkimuksen mukaan vain 40 prosenttia brittiäideistä imettää. Osa äideistä kieltäytyy ”nolosta ja moraalittomasta” imettämisestä, koska naisen rinnat on vahvasti seksualisoitu. Siis brittiäidit uskovat, että rinnat ovat olemassa enemmin miehiä kuin lapsia varten. Toivottavasti Suomessa kukaan ei elä tuossa uskossa.

Imettäminen on jokaisen oma asia. Uskon, että jokainen äiti tietää parhaiten mikä sopii heidän perheen tilanteeseen. Kaikki eivät halua tai pysty haluamisesta huolimatta imettämään. Sellaisiakin valintoja pitää kunnioittaa.

Meillä imettäminen on sujunut alusta asti hyvin. Maitoa on riittänyt ja se on kelvannut omppuposkiselle neidille.

Olen elänyt imettämisen kanssa päivän kerrallaan, sillä uskon äidinmaidon olevan parasta ravintoa pienelle. Lapsi on nyt seitsemän kuukautta ja sai eilen illalla ensimmäistä kertaa kaupasta kannettua maitoa, vieroitusvalmistetta. Aion nimittäin pian käydä pian ulkona - ihan yksin rintojeni kanssa. Lienee jo hyvä aika oppia, että pullo ja isi on illalla aivan yhtä hyvä vaihtoehto kuin tissi ja äiti.