Juha vei Jyrkin sädekehän

Kerrankin on kiva olla kepulainen.  Mielipidemittauksissa keskusta porskuttaa Suomen suurimpana puolueena. Puheenjohtaja Juha Sipilä on hurjassa nosteessa.

Arvioiden mukaan keskustan nousu perustuu kahteen asiaan: Sipilän persoonaan ja hallituksen yskivään toimintaan. Paljon on kyse myös mielikuvista, sillä niillä on koko ajan enemmän merkitystä ihmisten poliittisissa valinnoissa. Keskusta kantoi pitkään harteillaan ryvettynyttä leimaa. Nyt taakasta ollaan pikkuhiljaa pääsemässä.

Kepusta ei tule enää ensimmäisenä mieleen vaalirahakohu. Sen sijaan hallituspuolueiden edustajat ovat kompastelleet kohusta toiseen. On teetetty pimeää työtä, ajettu autolla, jolla ei saisi ja tilattu filosofilta hintava tutkimus. Poliittinen päätöksenteko on ollut takkuista. Sote- ja kuntauudistukset taitavat tuottaa vain mappitolkulla paperia. Kansa on kyllästynyt hallitukseen jo vaalikauden puolivälissä. Media ruoskii hallitusta armotta.

Ihmiset rakentavat mielikuvan puolueesta ennen kaikkea sen johtohahmon perusteella. Tutkimusten mukaan vaaleissa puolet kansalaisista äänestää henkilöä – puolueesta ei niin väliä. Sen vuoksi keulakuvat ovat puolueille yhä tärkeämpiä.

Keskusta otti kaksi vuotta sitten riskin valitessaan puheenjohtajaksi kokemattoman miehen. Nyt valintaa ei enää epäile kukaan. Puhekouluttaja Juhana Torkki analysoi tällä viikolla Suomenmaassa, että Sipilä on sitä mitä suomalaiset nyt haluavat: asiallinen, rauhallinen, maltillinen. Analyysi on helppo allekirjoittaa.

Sipilä on koonnut puolueen rivit. Keskusta on vaihtoehto, jota vetää rehti mies. Kielteisiä otsikoita hänestä ei tunnu saavan, ei vaikka kuinka yrittäisi. Edes Sipilän rikkauksia ei voi kadehtia, kun mies on ne itse tienannut. Tyyppinä hän on sellainen vaatimaton naapurin mies.

Sipilä on vienyt kokoomuksen Jyrki Kataisen päällä pitkään pyörineen sädekehän. Katainen oli vuosia niin kansan kuin mediankin hehkutuksen kohde, mutta nyt hänen fantastinen puheensa ei enää tehoa. Se saa itse asiassa näyttämään Kataisen itsensä naurettavalta. Mies suoltaa sellaista liirumlaarumia, että liekö hän uskoo enää itsekään sanoihinsa.

Tiedotusvälineet luovat mielikuvia. Media lellii nyt Sipilää, koska hän on jotain erilaista ja uutta. Katainen taas edustaa jotain, joka on jo niin nähty.

Jos olisin Katainen, minulla ärsyttäisi. Esimerkiksi maan suurin sanomalehti Helsingin Sanomat on kirjoittanut pääministeristä viime aikoina vähintäänkin kriittiseen sävyyn. Lehti näyttää systemaattisesti ajavan miestä syrjään. Tämän päivän juttu oli jo iltapäivälehtien tasoa. Siinä kokoomusvaikuttajilta oli kysytty vaikuttaako Katainen heidän mielestään väsyneeltä. Tulos oli selkeä. Puhti on puoluetovereiden mukaan kadonnut.

Jos pitäisi ennustaa, laittaisin pennoseni likoon sen puolesta, että Sipilä on seuraava pääministeri. Katainen taas taitaa luikkia kotimaan politiikan estradilta komissaariksi. Mutta kaksi vuotta on pitkä aika. Seuraavien eduskuntavaalien aikaan sädekehä saattaa olla jo jossain aivan muualla kuin Jyrkin tai Juhan päällä.