Raamattu kuin Aku Ankka

Päivi teki sen taas. Aiheutti kirkosta eroamisbuumin.  Sisäministeri Päivi Räsänen (kd.) piti lauantaina hätkähdyttävän puheen. Hän vertasi aborttia eläimen teurastamiseen ja antoi ymmärtää, että Raamattu ajaa hankalissa tilanteissa lakikirjan edelle. ”Joudumme miettimään, rohkenemmeko toimia vastoin yleistä mielipidettä tai normia, porukan painetta tai joskus jopa lakia, jos nämä ovat Jumalan sanan vastaisia”, Räsänen pohdiskeli Kansanlähetyspäivillä.

Räsänen ei edusta kirkkoa vaan kristillisdemokraatteja. Silti viha hänen sanomisiaan kohtaan kohdistuu kirkkoon eli kaikkien uskovien yhteisöön. Eikä ollut ensimmäinen kerta.

Mikä Räsäsen puheissa suututtaa? Se, että yhä useampi suomalainen on sitä mieltä, että politiikkaa ja uskontoa ei saa sekoittaa keskenään. Maailman historian valossa siitä ei ole seurannut koskaan mitään hyvää, ei Suomessa, ei Yhdysvalloissa, ei Lähi-idässä.

Usko (tai uskomattomuus) on mielestäni jokaisen henkilökohtainen asia. Poliittisten päätösten perusteleminen Raamatulla tai Jumalan sanalla ei ole kestävää. Niin tekevä (kuten sisäministeri Räsänen) ei ymmärrä, kuinka naurunalaiseksi itsensä asettaa niiden silmissä, jotka eivät usko Raamatun sanaan. Se on kuin joku perustelisi asioita Aku Ankalla.

Uskonnollinen argumentaatio ärsyttää. Raamattu ei käy perusteluksi, koska kirjasta voi löytää perustelun lähes kaikelle. En ole mikään Raamatun tuntija, mutta sen verran tiedän, että Pyhä Kirja on koottu suuresta määrästä erilaisia tekstejä. Joukko epäyhtenäisiä kirjoituksia yli tuhannen vuoden ajalta on kanonisoitu myöhemmin. Ei sellaisen varaan voi tehdä päätöksiä 2010-luvun Suomessa.

Toimittaja Tuomas Enbuske on todennut osuvasti, että Jeesuksella on tapana kannattaa politiikassa samoja asioita kuin puhuja itse. On perin kummallista, kuinka samat ihmiset perustelevat Raamatulla toisia asioita, mutta toisia eivät. Moni vastustaa homoavioliittoja, koska Raamatun mukaan avioliitto kuuluu miehen ja naisen välille. Kukaan ei kuitenkaan kannata orjuutta vedoten Raamattuun. Siis Raamattua käytetään perusteluna vain silloin kuin se sopii omien ajatusten pirtaan.

Kristinuskosta peräisin olevaa tematiikkaa ei voida täysin sulkea pois poliittisesta keskustelusta, koska uskonnolla on ollut länsimaisessa kulttuurissa niin suuri rooli. Esimerkiksi termi lähimmäisenrakkaus on hyvinkin raamatullinen. On kuitenkin eri asia vedota toistuvasti Raamattuun kuin käyttää yksittäistä termiä, joka on vakiintunut yleiseen käyttöön.

Jokaisella on tietysti oikeus uskoa tai olla uskomatta – niin myös sisäministerillä. Ongelma on siinä, että Räsänen sekoittaa uskonnon räikeästi viranhoitoonsa.

Sisäministerin sanomiset ovat kiusallisia kaikille: sekä uskonnottomille että uskoville. Kirkon johto on joutunut toistuvasti irtisanoutumaan Räsäsen puheista.  Siis luterilainen kirkko joutuu puolustautumaan kristillisdemokraatteja vastaan! Eiköhän siinä olisi Räsäselle syy miettiä sanomisiaan vähän tarkemmin? Räsänen haluaa varmasti kirkolle kaikkea hyvää, mutta nyt hän aiheuttaa toiminnallaan kaikkea muuta.