Kiitollisuus ei ole perseestä

Sanon liian harvoin kiitos. En ole yksin. Me suomalaiset emme oikein osaa olla kiitollisia, vaikka syytä olisi. Meillä on hyvä maa, mutta me vain ruikutamme. Valitamme lääkäripulasta, pienestä opintotuesta, byrokratiasta, asumisen kalleudesta, maahanmuutosta, hallituksen toimimattomuudesta, tuottajahinnoista. Meuhkaamme ruuhkista, ruoasta ja säästä. Pahaa sanottavaa on kaikesta. 

Jos yhteiskunta on syvältä, niin monen henkilökohtainen elämä se vasta perseestä onkin. Koko päivä menee pilalle, kun lapsi herää liian aikaisin, hammasta vihloo tai koska pitää siivota.

Tekisi mieli huutaa, että lopettakaa valitus. Teillä on asiat hyvin. Katto on pään päällä ja suomalainen yhteiskunta ympärillä.

Meidän pitää olla kiitollisia siitä, että meillä on toimiva demokratia ja laaja hyvinvointivaltio monipuolisine palveluineen. Pidämme asioita itsestäänselvyyksinä, joten emme osaa olla kiitollisia. Maailmanlaajuisessa perspektiivissä on esimerkiksi käsittämätöntä, että tohtorin hatun voi saada päähänsä maksamatta koulutuksesta penniäkään.

 

Meidän pitää olla kiitollisia niinkin perustavanlaatuisesta asiasta kuin oikeudesta elää. Meillä yhteiskunta ei vainoa erilaisia ihmisiä tai toisinajattelijoita. Omakin tilanteeni olisi varsin karmea jo itärajan takana. Venäjällä henkeni ei paljoa painaisi. Olen oppositiopuolueen pää-äänenkannattajan toimittaja. Suomessa saan kaivaa maata pääministerin jalkojen alta niin paljon kuin ikinä ehdin. Venäjällä en uskaltaisi edes kokeilla. Jos yrittäisin, ainoa kiitos olisi luoti rinnassa.

Mietin kiitollisuutta pitkinä pääsiäispyhinä. Meidän perhe on joutunut käyttämään viime aikoina julkista terveydenhuoltoa. Pohdimme, miksi siitä kuulee niin paljon valituksia. Meillä ei ole ollut moitteen sijaa. Emme ole selvinneet jonottamatta, mutta minusta on kohtuutonta sitä odottaakaan. Hoito on ollut ensiluokkaista ja henkilökunta ystävällistä.

Olen todistanut ihmisten meuhkaamista ja turhautumista sairaalan käytävillä. Noillekin ihmisraunioille tekisi mieli sanoa pari sanaa. Ettekö ymmärrä olla kiitollisia siitä, että ylipäätään saatte hoitoa? Te pääsette pätevän lääkärin juttusille ilman kallista vakuutusta! Se ei ole perseestä! Välillä tuntuu, että suomalaiset ovat tottuneet liian hyvään. Kaikki pitäisi saada heti ilman mitään vastavuoroisuutta. Mitään saatuja oikeuksia ei haluta menettää. Kenties hyvinvointivaltio onkin paisunut liian laajaksi. Järjestelmät ovat raskassoutuisia.

En väitä, etteikö tässä yhteiskunnassa olisi ongelmia. Totta kai niitä on. Toivoisin vaan suomalaisilta nykyistä enemmän suhteellisuudentajua, suuren kuvan näkemistä kaiken piiperryksen rinnalla. Toki se on vaikeaa, eikä sitä yhtään helpota median toiminta. Tiedotusvälineet luovat todellisuuden kuvaa, mutta korostavat raflaavia yksityiskohtia. Hyvät uutiset eivät pääse mediassa läpi, koska epäkohtien etsiminen on tiedotusvälineiden tehtävä. Tarvitaan melkoisen hyvää medialukutaitoa, että todellisuus ei hämärtyisi.

Uskon, että jokainen meistä voi opetella kiitollisuutta. Kiitollisuus opettaa arvostamaan sitä, mitä meillä jo on. Kiitollisuus opettaa näkemään hyvää itsessä, toisissa ja ympäröivässä maailmassa. Se luo positiivista energiaa ja lisää onnellisuutta. Jokainen voi vaikkapa miettiä iltaisin yhden asian, josta on kiitollinen.

Oma listani on jo varsin pitkä. Olen kiitollinen niin puhtaasta vedestä, neuvolajärjestelmästä, terveydestä kuin rakkaudestakin. Olen kiitollinen elämälle.